Pää pakastimessa, jalat paistinuunissa ja hyvä olo? Yliopistojohtamisen moraalin puntarointia

Kirjoittanut Pertti Ahonen

Olipa yliopistojohtaminen millaista tahansa, sitä kritikoidaan. Jos sen piirissä yhden hyvä on toisen paha, kysymys on Max Weberin tähdentämistä aidoista arvoristiriidoista. Niitä ei voida ratkaista vaan sovitella saattamalla ristiriidat puntaroinnin kohteiksi ja etsimällä kompromisseja. Eipästelyn ja juupastelun polarisoimassa maailmassamme on ylipäätään koettanut aika päästää Weber ajatushistorian koipussista.

Hän jonka pää hyytyy pakastimessa tuskin kiihkeästi iloitsee, vaikka vastustajan jalat hiiltyisivät paistinuunissa. Osien vaihtaminenkaan ei auta.

Yliopistojohtamisen ristiriidat alkavat ylimmältä tasolta. Harva opetus- ja tiedeministeri on toimialansa tuntija vaan puolueensa vankkureiden vetohevosia, huolissaan poliittisesta tulevaisuudestaan sekä virkamies- ja avustajakaarteistaan riippuvainen. Toisinaan pätee vanha venäläinen sananlasku: ”Tsaari hyvä, neuvonantajat huonot.”

Opetus- ja kulttuuriministeriötä ja toista ”leivän isää” Suomen Akatemiaa on tapana arvostella. ”Tottelin vain saamiani käskyjä”, voi korkeinkin ministeriön ja Akatemian virkamies tähdentää. Ehkäpä hän ei tunne Hannah Arendtin ajatuksia pahuuden banaaliudesta. Globaalien tiede- ja yliopistovaikutteiden kansallinen toimeenpano antaa saman vastuun kuin ajopuulla koskessa. Omien tekojen oikeuttaminen sillä mitä tehdään muualla ei kuitenkaan ole yhtä nerokasta kuin saattaa näyttää.  Tämän päätelmän vetääkseen tutkijan ei tarvitse olla neo-institutionalisti, joskin se auttaa.

Entäpä yliopistojen hallitukset? Moni niistä koostuu lukuisten tahojen edustajista vailla sellaista yhteistahtoa, josta kukaan olisi kunnolla vastuussa. Kysymys onkin toimielimestä, jota tekemisten asemesta kritikoidaan usein tallustelusta kuin pässi vetonarussa.

Kunkin yliopiston rehtori ja vararehtorit valitaan tehtävään, jota luonnehtii johtamispsykologian ”sammioteoria”. Tehtävän haltijan on suostuttava kuin astiaksi, johon kuka tahansa voi laskettaa kaiken kielteisen. Asianomaiset eivät voi Tuhannen ja yhden yön tarinoiden kalifin tapaan liikuskella valepuvussa kuulostelemassa kansan tuntoja. Yliopistoilmapiirin mittaukset anonyymein e-lomakkein eivät sammioksi joutuneita vapahduta.

Toimivaltaiset eksekutiivit kuten rehtori, dekaanit ja laitosten johtajat eivät kenties pysty vapautumaan heitä valintavaiheissa tukeneiden edustajan roolista. Moni heistä on riippuvainen tunnetuista ja näkymättömämmistä tukijoistaan. Etenkin mikäli valittu joutuu kantamaan huolta omasta ammatillisesta tulevaisuudestaan saati valinnastaan uudelleen samaan tehtävään, hänen saattaa kokea toimintansa vaikeutuvan, ellei aseta tukijoitaan etusijalle paikannettuja vihollishahmoja vastaan esimerkiksi profilointitalkoiden yhteydessä. Vallanhaltijan pään päällä tulisi riippua hiuskarvasta klassisen Damokleen miekan, mutta moni heistä pyrkii kuin pyrkiikin kutomaan pitimeksi varsinaisen palmikon.

Valehtelijaksi ymmärrämme yliopistojohtajan, jos hän väittää: ”En ole koskaan antanut minkään henkilökohtaisen näkemykseni vaikuttaa yhteenkään ratkaisuuni.” Tuollaisia arvoneutraaleja hahmoja teologia kutsuu – enkeleiksi.

Leo Tolstoin ajatus ”me kaikki olemme syntisiä” on pitkälti toista vuosisataa kierrellyt lentävänä lauseena. Sodassa ja rauhassa ajatuksen lausuu kokenut veteraani sotakentän äärellä teoksen päähenkilöistä Pierre Bezuhovin kuullen.

Tolstoin ajatus soveltuu luonnehtimaan kaikkia meitä yliopistoissa toimivia. Kukaan meistä ei koskaan lankeamatta asetu vastustamaan kaikkea vallan väärinkäyttöä, samanmielisten suosintaa ja erimielisten tai sattumalta vahingokseen paikalle osuneiden syrjintää. Kukaan meistä ei ole täysin immuuni sille, jos myötämielisyytemme ostetaan meitä enemmän tai vähemmän väärämielisesti suosimalla. Yleisinhimillisen moraalisen ambivalenssimme tunnustaminen olkoon viisastumisemme alku.

Kirjoittaja Pertti Ahonen on yleisen valtio-opin professori Helsingin yliopistossa, Hallinnon tutkimuksen seuran johtokunnan jäsen, seuran entinen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä Hallinnon tutkimuksen entinen päätoimittaja.